Leikin loppu

Taas tuli se hetki, että mopottimet oli kärrättävä talveksi aittaan. Akut irti talven ajaksi, keväällä sitten taas jatketaan...

Sekalaista

Jälleen pientä sekalaista ajelua Kouvolassa parisenkymmentä kilometriä. Viimeiset lomapäivät menossa, kohta sitä pääsee pöristelemään enää viikonloppuisin

Asioilla

Pientä kaupunkiajoa Kouvolassa Johannan skootterilla, parisenkymmentä kilometriä ja kylmää oli

Kylässä

Pikainen kyläreissu Kouvolaan ja takaisin. Tuli siitäkin 17km lenkki.

Kiitoa

Vähän vapisutti kun taas lähdettiin kiitämään, kestääkö moottori. Ei hätää, hyvin selvittiin.
Ajettiin ensin Kaunisnurmen museokorttelin kautta Kasarminmäelle ja sitten sieltä Ravikylän kautta Jokelaan katsomaan kiinalaisten hyvinvointikeskusta.
Palvelu ei ollut vielä alkanut, hoitajat puuttuivat.
Sitten matka jatkui Lautaron kautta Käpylään, missä poikettiin Sinuhen leipomon myymälään ostamaan tuoreita herkkuja. Sitten olikin jo aika ajella taas kotiin, 35km tuli mittareihin.

Itku pitkästä ilosta

Hellettä helpottamaan lähdimme taas lauantaipäivää viettämään pyörien selässä.
Ajelimme paitahihasillaan hissukseen Kouvolan kautta Kuusankoskelle ja sieltä Harjun kautta Lappalanjärven rannoille. Paljon olikin ihmisiä aurinkoa ottamassa ja uimassa.
Bensamittari näytti menovettä olevan vähänlaisesti, otimme suunnaksi huoltoaseman, mutta parisataa metriä ennen pyörästä kuuluikin PUT-PUT-PUT-Prööööööööööööööh eikä enää käynnistynyt.
Bensa ei ollut loppu, jotain muuta vikaa. Muovikatteen raosta kurkattuna jotain osia näytti olevan ihan irtonaisena...
Pyörä parkkiin huoltamon pihalle ja toisella pyörällä kakspäällä kotiin hakemaan peräkärryä, jonka kyydissä sitten hetken päästä saatiin mopotin takaisin kotipihalle.
Heti vaan kalupakki esiin ja pyörää purkamaan. Ja vika löytyikin heti, kaasutin ilmanputsareineen oli kokonaan irti, toinen pultti jo kadonnut ja toinenkin putoamassa!
Onneksi rojulaatikosta löytyi vastaava ruuvi ja hetken ropailun jälkeen moottori pärähti taas iloisesti käytiin. Taas selvittiin melkein säikähdyksellä.

Kanttarellit kadoksissa

Kauniin lomapäivän kunniaksi päätimme lähteä katsastamaan josko sienet olisivat pulpahteneet jo pintaan. Sadetta ainakin on saatu, ovatko muut olosuhteet sitten kunnossa?
Ajelimme ensin Utin Kuivalan kautta Kipparilaan ja sieltä Mankkiin. Tirvan risteyksessä vierailtiin halpamyymälässä ja sitten Tirvalle, josta mutkaisia pikkuteitä Kannuskoskelle.
Tiet olivat huonossa kunnossa ja yhdesä pompussa jopa perälaatikko hyppäsi kuskin yli pusikkoon. Onneksi löytyi.
Varmassa sienipaikassa tarvottiin risujen keskellä, välillä joku musta otus luikahti risujen alle piiloon, mutta kanttarelleja ei vain löytynyt. Jokunen haalea kangassieni sattui silmään.
Lähdimme paluumatkalle ja kuutostien liikenteen seassa kurvattiin takaisin Uttiin ja siitä taas pikkuteitä Aitomäen keskustaan.
Siellä oli toinen varma paikka ja jokunen keltainen herkku löytyikin laarin pohjalle.
Vielä napattiin melkein kotinurkalta muutama ropposeen ja sitten oltiinkin takaisin kotona.
Lenkille tuli mittaa 85km ja sienet menivät kurkusta alas paistettuna ja kermalla höystettynä

Kruisailua

Eilen sää salli pitkästä aika päristelyn kaksipyöräisillä, joten ajelimme pikku lenkin Kouvolan kautta Myllykoskelle ja sieltä Rautakorven kautta takaisin AItomäkeen. Vajaa 40km lenkki

Tykkimäessä

Kolmestaan (1+2) pieni lenkki Tykkimäen huvipuistoon ja takaisin. Iso maailmanpyörä ainakin oli tullut uutuutena sitten viimekäynnin.
Eipä onneksi tarvinnut mennä mihinkään kojeeseen, vain jätskit nautittiin.
Sade yllätti paluumatkalla.

Kadonneita etsimässä

Tämän iltaisen ajon tarkoituksena oli etsiä huhupuheiden mukaan Korialla olevaa vanhaa ravirataa.
Ensin käytiin lorottamaan tankkeihin menovettä Tornionmäessä ja sitten Korialle.
Välillä piti pysähtyä tutkimaan pyöriä kun jotain kummia käryjä tuntui nenässä. Pyörät vaikuttivat olevan kunnossa joten matka jatkui.
Ravirata löytyi mutkaisen hiekkatien päästä, eikä siellä hevoset enää ole ravanneet vuosiin. Koko paikka kasvoi pusikkoa ja kaviourakin oli vellinä.
Takaisin ajettiin Kuusankosken kautta ja vielä bongattiin ja kuvattiin harvinainen pikkuveturi Tehontien teollisuusalueella.
Matkaa tuli taas mittareihin 45km

Huh hellettä

Helteisen päivän (+27) jatkoksi olikin hyvä päräyttää pikku lenkki pyörillä. Ilmavirta viilentää ainakin hetkellisesti.
Ensin kurvailtiin katsomaan missä sijaitsee Kouvolan Inva-maja ja löytyihän se Käyrälammen rannalta pienen ja mutkaisen hiekkatien päästä.
Sitten käytiin tutustumassa Käyrälammen Camping-alueeseen, jossa viimeksi olen käynyt kai 35v sitten. Oli paikat pikkaisen muuttuneet.

Jokelan myllyn vanha pato oli purettu ja paikalle rakennettu pohjapato, jotta uoma palaisi alkuperäiseen asuunsa. Jokunen kalannarraajakin oli Käyräjokeen eksynyt.

Sitten ajettiin Jokelan teollisuusalueen kautta takaisin kotiin.
Lenkille tuli mittaa runsaat kolmekymmentä kilometriä.

Taas menossa

Vihdoinkin sain pyörän ajokuntoon.
Laakerin vaihto oli helppo homma eikä uusi laakerikaan maksanut kuin 7.50€ paikallisessa laakerikaupassa.
Laakeri oli yön yli pakastimessa ja kylmänä holahti paikalleen sutjakkaasti.
Koska takapyörä oli irti, päätin uusituttaa myös takarenkaan. Rengas on 3.50-10 eikä sellaista paikkakunnan liikkeistä meinannut löytyä millään.
Lopulta sentään Euromaster-liike tilasi yhden Ruotsista eikä maksanut vanteelleen laitettuna kuin 35€.
Tänään sitten kasasin pyörän ja kävimme pienellä koeajolla. Kaikki tuntuu pelittävän taas OK ja hymy on herkässä

Laakeri

Koko takapää piti purkaa, mutta vikaa ei löytynyt variaattorista vaan takapyörän laakeri oli hajonnut palasiksi.
Huoltokirjan mukaan se on Bearing, Radiall Ball, 6202U, mistä mahtaa näin vanhaan pyörään löytyä?
Googlettamalla selvisi, että samaa laakeria on käytetty Honda TRX350 moottoripyörässä ja Honda XRV650K mönkijässä.
Pitänee käydä arkena Hondaliikkeissä kyselemässä. Mutta millä ihmeellä saan vanhan hajonneen laakerin ulos pesästään......

Klonk klonk

Piti lähteä pienelle Juhannusajelulle kun heti alkumatkasta Hondasta alkoi kuulua kummaa kolinaa kiihdyttäessä tai moottorilla jarruttaessa. Välinä kolina ja rusahdukset loppuivat - sitten taas alkoivat.
Taitaa olla variaattorissa vikaa...

Orilammella

Muuttokiireiden keskellä starttasimme lauantaiaamuna aikaisin liikkeelle ja suuntasimme mopottimien keulat kohti pohjoista.
Ensin käytiin tankkaamassa Valkealan ABC:lla tankit piripintaan ja sitten päristeltiin tukka hulmuten kohti Vuohijärveä.
Vuohijärveltä kurvattiin Orilammen suuntaan ja käytiin ihmettelemässä keskellä metsää olevaa Elfingin tornia.
Sieltäpä Kirjokiven patruuna piti silmällä pellolla työskenteleviä alustalaisiaan ja vahti, etteivät salametsästäjät verota liikaa metsän viljaa.
Tornilta ajelimme Hillosensalmen vanhalle asemalle, jossa lehtitiedon mukaan piti oleman avattuna kahvila.
Ja jo olikin. Taisi olla itse Hillosen Salme kahvia ja pullaa myymässä. Siinä kului tovi rattoisasti ulkona sumppia ryystäessä ja "asemanhoitajan" kanssa tarinoidessa.
Hillosensalmelta matka jatkui Orilammen lomakylään joka Vuohijärven ja Orilammen välisellä kannaksella on palvellut matkailijoita jo puolen vuosisataa.
Orilammelta käännyimme takaisin kohti kotia ja Vuohijärveltä kurvasimme Selänpäähän katsomaan, josko tie olisi sitä kautta parempi.
Yhtä kurjassa kunnossa päällyste oli sitäkin kautta, tulihan sentään nähdyksi erilaiset maisemat.
Multamäessä piipahdettiin sitten paikallisella kirpputorilla, vaikkei mitään onneksi matkaan tarttunutkaan.
Sitten ajeltiin Valkealan kirkonkylän ja Jyränkosken kautta takaisin Aitomäkeen.
Sata kilometriä jäi kilometrin verran vajaaksi tämä matka.
Uudet seikkailut odottavat...

Kekäle

Otinkin Johannan skootterin ja lähdin aamupäivällä ajelemaan Aitomäestä. Polttoaine oli vähissä joten ensin ajelin Valkealan ABC:lle tankkaamaan ja ostamaan evästä.
Aurinko paistoi, mutta kolea pohjoistuuli viilensi menoa. ABC:lta ajelin Selänpäähän, jossa hetken ihmettelin hiljaisen kylän touhua, ainoat elolliset olivat pellolla märehtivät lehmät, eikä niitäkään ollut montaa.
Selänpäästä matka suuntautui Verlaan, jossa olikin ihmisiä sitten oikein urakalla. Kymmeniä busseja ja henkilöautoja oli ahtautunut pienelle parkkipaikalle, oppaat huutelivat omia ryhmiään ja kaljalasit kilisivät kylän baarin terassilla.
Jatkoin ajelemista ja päädyin pienen kosken partaalle, jossa oli mukava katsella perhokalastajien yrityksiä narrata kaloja. Aika naurettavan näköistä, isot miehet muniaan myöten kylmässä vedessä viuhtomassa vavalla edestakaisin. Eikä kalan kalaa.
Sitten suuntasin skootterin keulan kohti Kekäleniemeä, jossa Kouvolan Radiokerhon kesätapahtuma oli juuri alkanut.
Paistelin grillissä parit makkarat, ryyppäsin kolat kurkkuun ja ajelin kilpaa autojen kanssa takaisin Aitomäkeen. Matkalle tuli mittaa yli kahdeksankymmentä kilometriä.

Junia

Vaikka sairaslomalla pitäisi vain huilia, en malttanut, vaan hyppäsin pyörän selkään ja suristelin Kouvolaan junia katsomaan ja kuvaamaan. Monenlaista vilskettä olikin järjestelyratapihalla kun päivystysveturit puskivat vaunujonoja laskumäen päälle ja tönäisivät matkaan eri raiteille.
Ratapihalta päristelin vielä kaupan kautta takaisin maalle

Utissa

Kovin tuulinen päivä sattui sunnuntaiksi, jolloin polkaisimme taas koneet käyntiin. Ajelimme Aitomäessä ja sieltä Uttiin ja Kuivalaan, jossa ihmettelimme hevosia varsoineen.
Tie loppui Haukkajärven rantaan, oli palattava takaisin.
Utin ABC:llä piipahdettiin kahvilla ja Dallaspullalla ja sitten köröteltiin Tyrrin kautta takaisin kotiin. Rengasmatkalle kertyi mittaa 33 km.

Äitienpäivä

Äitienpäivän kunniaksi kävimme pienellä maaseutukierroksella. Ilma oli mitä sopivin, leppeää tuulta ja parikymmentä lämpöastetta takasivat mukavan ajonautinnon.
Tosin ajelimme pikkuisia hiekkateitä Aitomäen eteläpuolella ja routa oli muljannut tietä monesa kohtaa aika hurjiin pomppuihin. Varovasti ajeltuna niistä kuitenkin selvittiin ja parikymmentä kilometriä tuli taas matkamittareihin. Ihan jo kesältä tuoksui.

Koeajoa

Tänään tarjoutui tilaisuus koeajaa ihan oikeaa Vespaa, kun Moto Bike Kouvolassa järjesti koeajoa skoottereilla. Valinnanvaraa olisi ollut kaikenmallisilla, jopa kahdella etupyörällä varustetulla kummajaisella, mutta itse valitsin pyöräksi Vespa GTV:n.
Oli se ihan toista ajella kuin omalla Hondalla, jousitukset ja jarrut olivat ihan toiselta planeetalta ja moottorin teho pani pään pyörälle. Liikennevaloista lähtiessä hetkessä oli vauhti yli sallitun, vaikkei kaasua juurikaan vääntänyt. Nelitahtinen ruiskulla varustettu kone hyrräsi tuskin kuultavasti ja meno oli kuin puutarhakeinussa.
Myös pikkukujilla painavaa pyörää oli mukava käsitellä ja kaikenkaikkiaan miellyttävä kokemus. No sitten kun hinnaksi kerrottiin yli 6000 euroa palasinkin taas maan pinnalle ja totesin että ne muutamat kilometrit, joita kesän mittaan tulee ajeltua, onnistuvat aivan mainiosti myös Honda-vanhuksellakin.

Radalla

Aurinkoisen ja lämpimän sunnuntaipäivän viihteeksi polkaisimme skootterit käyntiin ja ajelimme katsomaan miltä läheinen Kullasvaaran raideliikennepaikan rakennustyö näytti. Kovasti on siinä maata myllätty, mutta taitaa vielä mennä jonkin aikaa ennenkuin tässä on viisi raidetta lisää ja Kotkan tavarajunien kasaus meneillään.
Työmaalta ajelimme sitten Valkealan ABC-asemalle kahville ja sieltä sitten Karhulankylän kautta takaisinpäin. Paaskosken ulkoilumajallekin piti poiketa, mutta usko loppui ennenkuin huono tie, käännyimme takaisin.
Iltapäivällä huristelimme Kuusankoskelle Kuusankoskitalolle ja sieltä sitten Voikkaan ja Harjun kautta takaisin kotiin.

Vappuajelulla

Vihdoin koitti se hetki, että vakuutuskausi alkoi ja pyörillä päästiin huristelemaan virallisillakin teillä. Vapunpäivän kunniaksi kävimme Kouvolassa jätskeillä. Eipä muita skoottereita näkynytkään, lukuunottamatta joitain poikain moposokoottereita, joilla luultavasti on ajettu läpi talven.
Lisäksi tuli ajeltua ympäri Kouvolaa muutenkin ja todettua, että talven aikana asfaltti onkin mennyt tosi huonoon kuntoon. Vielä kun osa kaduista oli jyrsitty uuden asfaltin tieltä, sai siinä tarkkana ajella.
Hondassa on vasta 13000km mittarissa vaikka on 24 vuotias, Yamaha on kymmenen vuotta uudempi, mutta siinä on jo yli 20000km. Hondalla ei siis ole ajettu kuin viitisensataa kilomteriä vuosittain, jollei ole ollut jossain tallinperällä vuosikausia unohtuneena



Hondassa lienee alkuperäiset kummit alla, takarengas ainakin on sen näköinen, että kaipaa vaihtotöitä pikapuoliin.
Renkaan vaihtamine taitaa olla syytä jättää ammattimiestin hoidettavaksi, näytti sen verran kimurantilta tuo takapyörän kiinnitys.

Pesu

Huhtikuun viimeisenä päivänä oli pesun vuoro. Talven mittaan kertyneet pölyt ja hämähäkin seitit oli hyvä putsata pois, samoin viime syksyn kurajämät ja ötökät.
Ensin pesu haalealla vedellä ja saippualla, sitten varovasti painepesurilla liiat saippuat pois.

Kun pyörät oli pesty ja ne olivat hetken kuivahtaneet oli koeajon vuoro. Omalla yksityistiellä sopi posottaa menemään vaikka ilman kypärää ja kokeilla jarrujen toimivuutta.
Takarenkaista oli ilma vajentunut, muuten kaikki jarrut ja valot tuntuivat toimivan OK.
Huomenna, 1. toukokuuta, sitten ihan oikealle tielle ajelemaan

Ulos II

Tänään oli sitten Yamahan vuoro päästä pimeästä tallistaan ulkoilmaan. Kovasti oli tämäkin pölyyntynyt talven aikana, mutta natisten ja kitisten tuli kuitenkin ulos.
Uusi akku piti laittaman penkin alle, mutta kas, akussa olikin napaisuus "vääränkätinen" eli plus ja miinus navat eri puolella kuin vanhassa akussa. Onneksi akkukaapeleissa oli varaa ja näin päinkin olevan akun sai paikalleen.
Ja sitten starttia. Mutta vaikka kuinka annoin starttimoottorin pyöriä, ei kone suostunut käynnistymään.
Aikaisempina vuosina olen irroittanut tankista kaasuttimelle menevän letkun ja pienellä ruiskulla ruutannut putken täyteen polttoainetta ja johan on käynnistynyt.
Nyt ei kuitenkaan ruiskua löytynyt mistään vaikka käänsin kaikki paikat mullin mallin. Ja lopulta ei olisi ollut kanisterissa bensaakaan...
Ei auttanut muu kuin sahata startilla ja toivoa että kone hurahtaa käyntiin ennenkuin akku loppuu tai starttimoottori ylikuumenee.
Vihdoin parin lupaavan yskähdyksen jälkeen kone hurahti pehmeään nelitahtikäyntiin ja pysyikin käynnissä vaikka välillä kierrokset hiljenivätkin.
Nyt on molemmat pyörät ajovalmiina Vappuna tapahtuvaa ensiajelua varten.

Ulos

Ensimmäinen skootteri, Honda, pääsi jo talvisäilytyksestään aitan pimennosta kauniiseen kevätaurinkoon. Hämähäkit olivat tehneet seittejänsä, mutta onneksi hiiret eivät olleet järsineet penkkiä piloille.
Uusi akku paikoilleen ja sitten käynnistyspolkimesta pari kunnon polkaisua. Eihän se tietenkään siitä minnekään lähtenyt, mutta saipahan hieman öljyä sylinteriin.
Muutaman kerran piti starttinappulaa painasta ja sittenpä kone heräsi talviunestaan tuttuun purputukseen. Eikä edes savuttanut, tiedä sitten onko se kaksitahtikoneessa hyvä vai huono asia?

Uudet akut

Vaikka skootterit ovatkin vielä talviunilla, sain kuitenkin hankittua jo valmiiksi kumpaankin pyörään uuden akun.
Motonet niitä myi tarjouksessa, Hondaan 5Ah ja Yamahaan 9Ah.
Hiukan menin halpaan niitä ostaessa, hintaan tulikin vielä lisää, kun piti erikseen ostaa akkunesteet, akut siis myytiin "kuivina"
Nyt ei pitäisi olla käynnistysvaikeuksia ainakaan sähkön puutteen takia