Aurinko paistoi, mutta kolea pohjoistuuli viilensi menoa. ABC:lta ajelin Selänpäähän, jossa hetken ihmettelin hiljaisen kylän touhua, ainoat elolliset olivat pellolla märehtivät lehmät, eikä niitäkään ollut montaa.


Jatkoin ajelemista ja päädyin pienen kosken partaalle, jossa oli mukava katsella perhokalastajien yrityksiä narrata kaloja. Aika naurettavan näköistä, isot miehet muniaan myöten kylmässä vedessä viuhtomassa vavalla edestakaisin. Eikä kalan kalaa.

Paistelin grillissä parit makkarat, ryyppäsin kolat kurkkuun ja ajelin kilpaa autojen kanssa takaisin Aitomäkeen. Matkalle tuli mittaa yli kahdeksankymmentä kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti